Villakko Senecio stapeliiformis pikkuruukussa

Villakko Senecio stapeliiformis

Senecio stapeliiformis on kiehtova mehikasvi, joka muistuttaa muodoltaan käärmettä tai ohutta kaktusta – vaikka ei olekaan kaktus. Sen pystyt, nivelikkäät varret kasvavat jopa 30–40 cm korkeiksi ja ovat sinivihreät, hienovaraisesti juovikkaat ja kärjestä usein purppuran sävyiset. Pienet lehtijäänteet kuivuvat nopeasti pois, jolloin kasvi saa veistoksellisen, minimalistisen ilmeen. Loppukesästä se voi kukkia kirkkaanoranssein, säteettömin kukin, jotka muistuttavat neilikkaa ja tuovat iloisen väripilkun sen graafiseen muotoon.

Luonnossa S. stapeliiformis kasvaa kuivilla, kivikkoisilla rinteillä, missä se saa runsaasti aurinkoa ja vähän vettä. Tämä tekee siitä erinomaisen kasvin niukkaa hoitoa kaipaavalle harrastajalle.

Suvun nimi Senecio tulee latinankielisestä sanasta senex, ’vanhus’, viitaten kasvien harmahtavaan, joskus hopeiseen ulkonäköön. Lajinimi stapeliiformis tarkoittaa ”stapelian muotoinen” ja viittaa kasvin rakenteelliseen samankaltaisuuteen Stapelia-suvun lajien kanssa.

MYYNNISSÄ: pikkukasvi 10 cm ruukussa

Hoito-ohjeet:

• Valo: Rakastaa runsasta valoa ja sietää suoraa auringonpaistetta. Liian varjossa kasvi venyy ja menettää kauniin muotonsa.
• Kasvualusta: Hyvin vettä läpäisevä, hiekkapitoinen mehikasviseos. Ilmava rakenne on tärkeää juurten hyvinvoinnille.
• Kastelu: Kastellaan niukasti; kasvualusta saa kuivahtaa perusteellisesti kastelujen välillä. Talvella vain hyvin harvoin.
• Lämpötila: Viihtyy lämpimässä, 18–28 °C. Talvella kestää viileämpiäkin oloja, mutta ei alle 10 °C.
• Lannoitus: Keväällä ja kesällä mietoa mehikasvilannoitetta noin kerran kuussa.
• Lepokausi: Talvella pidetään kuivempana ja viileämpänä.

Myrkyllisyys:
Useimmat Senecio-suvun kasvit, myös S. stapeliiformis, sisältävät pyrrolitsidiinialkaloideja ja ovat lievästi myrkyllisiä, erityisesti nieltynä. Ne voivat aiheuttaa vatsavaivoja lemmikeille ja ihmisille, joten kasvi kannattaa sijoittaa kissalta ja koiralta suojaan.